Ketogeeninen ruokavalio painonpudotuksessa – sopiiko se sinulle?

Ketogeeninen ruokavalio hienosta nimestään huolimatta on sitä, että palataan perusasioiden äärelle: syödään herkullista ruokaa, josta elimistö saa sen mitä tarvitsee ja mikä saa sen voimaan hyvin samalla antaen keholle aikaa levähtää, parantua ja vahvistua länsimaisesta yltäkylläisyydestä.

Ketogeenisella ruokavaliolla tarkoitetaan vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota. Ketogeenisistä ruokavalioista tunnetuin lienee Atkinsin Dieetti, joka nousi suosioon v. 1972 amerikkalaisen lääkärin Robert Atkinsin mukaan. Suomessa vuosituhannen vaiheessa kohistu karppaus perustui myös ketogeeniseen ruokavalioajatteluun. Näkemykseni terveellisestä ketogeenisestä ruokavaliosta ei kuitenkaan noudattele kaikilta osin Atkinsin tai karppauksen oppeja, sillä niissä ravintoaineiden saantiin ja laatuun kokonaisuutena ei kiinnitetty mielestäni riittävästi huomiota.

Ketogeenisellä ruokavaliolla on tutkitusti lukuisia terapeuttisia ja sairauksia parantavia vaikutuksia ja sitä käytetään laajasti mm. epilepsian, Alzheimerin taudin ja aikuisiän diabeteksen hoidossa. Keskityn tässä kirjoituksessa kuitenkin ketogeeniseen ruokavalioon nimenomaan painonpudotuksen ja sen mahdollistamisen näkökulmasta, mikä samalla tarkoittaa yleisen terveyden lisääntymistä ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Oireyhtymien tai sairauksien kehittyminen ei tapahdu yhdessä yössä ja usein oireet ovat nähtävissä jo vuosia ennen diagnoosia. Monet terveyteen liittyvät asiat nivoutuvat yhteen keskenään ja ravitsemuksen sekä elintapojen kanssa paljon tiiviimmin kuin osataan ajatella. Aiheesta voisi helposti kokonaisen kirjasarjan ja siksi yksittäisten tekstien rajaaminen on melko vaikeaa, mutta välttämätöntä. Kehoitan jokaista kiinnostunutta kuitenkin aina huomioimaan yksilöllisesti oman terveydentilansa ja lääkkeellisen hoitonsa sekä konsultoimaan lääkäriä ja perehtymään ruokavalion mahdollisiin yhteis- tai haittavaikutuksiin ennen sen aloittamista.

Onko ketoosi uusi ihmedieetti?

Vastaus on yksinkertaisesti ei. Ketoosi on aineenvaihdunnallinen tila, se ei ole dieetti, eikä uusi keksintö. Se ei perustu ihmeeseen, eikä sen toimintalogiikan ymmärtäminen vaadi korkeampiin voimiin uskomista tai ydinfysiikan tuntemusta. Oikeastaan voisi sanoa, että ketoosiin tähtäävä ketogeeninen ruokavalio hienosta nimestään huolimatta on sitä, että palataan perusasioiden äärelle: syödään herkullista ruokaa, josta elimistö saa sen mitä välttämättä tarvitsee ja mikä saa sen voimaan hyvin ja samalla annetaan kehon levähtää, parantua ja vahvistua länsimaisesta yltäkylläisyydestä. Ihminen on ainoa eläin, joka prosessoi ruokaa muuntelemalla sen luonnollista rakennetta ja käyttää ruokaa ravinnon lisäksi myös tunteiden hallintaan ja mielihyvän kokemiseen. Tässä ollaan länsimaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa menty mielestäni liian pitkälle terveyden kustannuksella.

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen runsaasti hiilihydraattia ja niukasti rasvaa sisältävä ruokavalio voi olla toimiva silloin, kun elimistö on lähtökohtaisesti terve ja toimintakykyinen. Usein ketogeenisenkin ruokavalion tavoite on elimistön tervehdyttyä ja elintapojen parannuttua palata kohtuullisesti hiilihydraatteja sisältävään ruokavalioon. Tästä syystä tervettä, vaikkapa urheilijaa, ketogeeninen ruokavalio ei välttämättä hyödytä. Kehon korkea rasvaprosentti on kuitenkin vahva, joskaan ei aukoton indikaattori siitä, että ihmisen elimistö tai mieli ei tavalla tai toisella ole terve; ihmisen ei karhun tavoin ole tarkoitus varautua pitkään talviunen aikaiseen paastoon keräämällä runsasta kehonrasvapeitettä. Ketogeenisen ruokavalion suurin haaste onkin mielestäni siinä, että se kääntää päälaelleen ne perusasiat mitä meille on lapsesta asti opetettu hyvästä ravitsemuksesta ja siksi sen noudattaminen vielä toistaiseksi aiheuttaa monissa ihmisissä pelkoa ja epäluuloa. Kun tämän henkisen muurin ja hiilihydraattien aiheuttamien vieroitusoireiden yli pääsee, ketogeeninen ruokavalio tuo aidosti helpotusta ruoan kanssa kamppailevien elämään.

Paino vs. kehonkoostumus ja toimintakyky

Painonputoamisen logiikka on yksinkertaistetusti seuraava:

syöty ja juotu energia < kulutettu energia = paino pienenee

Yhtälö toimii yksinkertaistetusti myös toiseen suuntaan:

syöty ja juotu energia > kulutettu energia = paino kasvaa

Puhtaasti vaakalukeman kannalta voisi siis ajatella olevan yhdentekevää mistä ravintoaineista energia tulee, kunhan syödyt kalorit ovat oikeassa suhteessa kulutuksen kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole aivan koko totuus. Vaakalukema on pätevä kertomaan ainoastaan sen, kuinka paljon massaa vaa’an päällä mittaushetkellä on ja siksi se on jokseenkin epäolennainen ja epäpätevä indikaattori kehon koostumuksesta, terveydestä ja ihmisen elämänlaadusta, joilla pitäisi olla enemmän merkitystä kokonaisterveyden ja useimpien henkilökohtaisten tavoitteiden kannalta. Lisäksi elimistö pystyy säätelemään energiankulutustaan sen mukaan mitä ihminen syö, joten energiankulutus ei ole vakio, vaikka fyysinen aktiivisuus poistettaisi yhtälöstä. Myös normaalipainoisen ihmisen keho voi olla koostumukseltaan rasvapainotteinen ja kärsiä aineenvaihdunnallisista ongelmista ja hormonaalisen epätasapainon aiheuttamista oireista. Ylipaino ja epäedullinen kehonkoostumus ovat epäterveellisten elintapojen ja epäterveen elimistön oire, ei syy, ja niiden pysyvään korjaamiseen tarvitaan elintapojen muutos.

Elämän mielekkyyden, ihmisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kannalta pitäisi miettiä vaakalukeman sijaan

  • onko henkilö fyysisesti ja henkisesti toimintakykyinen
  • pysyykö hän terveenä toimivan vastustuskyvyn ansiosta
  • kuinka hän kokee itsensä sisäisesti ja ulkoisesti

Näiden asioiden kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää mistä ravinto koostuu. Ajattelu, jossa ravintoa käsitellään puhtaasti kaloripohjaisesti, ei ole johtanut positiiviseen kehitykseen kansanterveyden näkökulmasta missään länsimaassa ja siihen on syynsä. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joten se mitä syömme ei vaikuta ainoastaan kehoomme fyysisesti, vaan myös henkiseen hyvinvointiimme. Geneettinen perimä muodostaa aineenvaihdunnan perustan, jota ympäristö ja elintavat muokkaavat. Genetiikan verhoon ei siis kannata kietoutua, vaan ryhtyä toimiin.

Pikkuhiljaa kehittyvät erilaiset harmittomilta tuntuvat fyysiset oireet, kuten väsymys, lohkeilevat kynnet, kuiva iho, nivelkivut, hetkittäinen näön sumeneminen, hitaasti paranevat haavat ja ruoansulatusongelmat saatetaan tulkita virheellisesti ominaisuuksina eikä puutostilojen, kehon kroonisen tulehduksen tai hormonaalisen epätasapainon oireina. Kognitiiviset ja henkiset oireet kuten keskittymisvaikeudet, hajamielisyys, muistiongelmat, lievä masentuneisuus tulkitaan usein luonteenpiirteiksi tai sairauksiksi, joihin meillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa muutoin kun lääketieteen keinoin. Suosittelen ajattelemaan uudestaan ja selvittämään mitä ravitsemuksellisia keinoja olisi mahdollista hyödyntää, ennen lääkkeiden syönnin aloittamista.

Ketogeeninen ruokavalio painonpudotuksessa – miten se toimii?

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, syötyjen rasvojen määrä ei ole suorassa yhteydessä varastoidun kehorasvan määrään, eikä rasvan polttaminen ole optimaalisinta vähärasvaisella ja runsashiilihydraattisella ruokavaliolla.

Ketogeenisen ruokavalion päätavoite on saattaa elimistö ketoosiin eli aineenvaihdunnalliseen tilaan, jossa se käyttää pääasiallisena energianlähteenä hiilihydraattien sijaan ruoasta saatavaa ja kehoon varastoitunutta rasvaa. Ketoosi on täysin luonnollinen tila, joka on mahdollistanut ihmisen selviytymisen silloinkin, kun ravintoa ei ole ollut saatavilla samaan tapaan kuin nykyään eli suurimman osan ihmiskunnan historiasta. Ihmisen elimistö on rakentunut toimimaan siten, että se ei ainoastaan selviydy pidemmistäkin ravinnottomista jaksoista eli paastoista, vaan pystyy toimimaan niiden aikana keskittyneesti ja tuotteliaasti hyödyntämällä varastoitua rasvaa ja muodostamalla siitä useimpia elimistölle välttämättömiä ravintoaineita. Muutaman tunnin tai edes päivän ravinnottomuus ei siis ole ihmisen elimistölle katastrofi, kuten nykyihminen tuppaa ajattelemaan. Ongelma on vain siinä, että rasva-aineenvaihdunta on ajettu alas ja sen, kuten minkä tahansa tuotantolinjan käynnistämiseen tarvitaan hiukan aikaa sekä oikeat avaimet.

On syytä nopeasti kerrata perusravintoaineet eli makroravintoaineet ja niiden pääasiallinen tehtävä elimistössä. Myös energiaravintoaineiksi kutsuttuja perusravintoaineita ovat ne, jotka vapauttavat elimistössä palaessaan energiaa (mittayksikkö kalori (kcal)). Näitä ovat rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit. Myös etanolista (alkoholi) saamme energiaa, mutta etanolin tehtävä ei ole ravita ihmistä, joten en käsittele sitä tässä yhteydessä. Useimmat ruoka-aineet sisältävät useampaa perusravintoainetta, esim.

  • 100 g naudan paistijauhelihaa sisältää 20 g proteiinia ja 8 g rasvaa.
  • 100 g perunaa sisältää n. 21 g hiilihydraatteja ja 2,5 g proteiinia
  • 100 g voita sisältää 80 g rasvaa, 1 g hiilihydraatteja ja 0,6 g proteiineja

Rasvat ovat ravintoarvoltaan energiatiheimpiä sisältäen 9 kcal yhtä grammaa kohden. Sen lisäksi ne luonnollisessa muodossaan sisältävät runsaasti elimistön toiminnalle välttämättömiä suoja- eli mikroravintoaineita, joita ovat kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit. Rasvat ja niiden sisältämät rasvahapot ovat olennaisessa osassa ihmisen sisäelinten säätelemää hormonitoimintaa ja suojaravintoaineiden imeytymistä, joka puolestaan vaikuttaa esim. ihmisen kasvuun, lisääntymis- ja toimintakykyyn ja terveyteen kaiken kaikkiaan. Hyviä rasvanlähteitä ovat mm. kylmäpuristetut kasvi- ja pähkinäöljyt, pähkinät ja siemenet, rasvaiset kalat ja lihat sekä voi ja täysrasvaiset maitotuotteet.

Hiilihydraatit eli sokerit toimivat elimistössä nopeasti hyödynnettävänä energianlähteenä ja esim. aivot käyttävät glukoosia ravintona mikäli sitä on saatavilla. Hiilihydraatit sisältävät 4 kcal energiaa yhtä grammaa kohden. Hiilihydraatit itsessään eivät kuitenkaan ole ihmiselle välttämättömiä ravintoaineita, sillä elimistö pystyy valmistamaan glukoosia energiana korvaavia ketoaineita rasvasta. Todellisuudessa sokeri on elimistölle suurissa määrin myrkyllistä. Mikäli ei kuluta pitkäkestoisella tai paljon kuluttavalla intensiivisellä liikunnalla (esim. maraton) tai muulla fyysisellä aktiivisuudella suuria määriä energiaa lyhyellä aikavälillä, sokeria tarvitaan elimistössä hyvin vähän. Elimistö pyrkii pitämään verensokerin tasolla, jossa kerrallaan verenkierrossa voi olla enintään n. 5 g sokeria. Hiilihydraatteja saadaan runsaasti sokereiden ja hunajan lisäksi, hedelmistä, tärkkelyspitoisista juureksista kuten perunasta ja bataatista, viljoista ja viljavalmisteista sekä riisistä. Hiilihydraatteja on myös jonkin verran maitotuotteissa ja kasviksissa, jotka sisältävät myös runsaasti suojaravintoaineita. Liukenettomat kuidut ovat myös hiilihydraatteja, vaikkakin ne käyttäytyvät aineenvaihdunnassa hiukan eri tavalla kuin sokerit.

Proteiinit sitovat hiiliydraattien tapaan 4 kcal energiaa yhtä grammaa kohden. Proteiinit koostuvat aminohapoista, joista suuri osa on ihmisen elimistölle välttämättömiä, eikä elimistö pysty valmistamaan niitä itse. Proteiineja käytetään pääasiassa solujen ja erityisesti lihassolujen rakennusaineena ja siksi on tärkeää, että niitä saadaan ravinnosta riittävästi. Liiallinen proteiinien syönti ei kuitenkaan ole järkevää, sillä proteiinien sisältämä typpi voi heikentää munuaisten toimintaa. Sopiva proteiinimäärä on n. 1 – 1,5 g / henkilön tavoitepainokilo.

Mistä painonpudotuksen mahdollistava energiavaje kannattaa ottaa?

Elimistön tervehtymisen ja laihtumisen edellytys on, että ruoka ensisijaisesti ravitsee.

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, syötyjen rasvojen määrä ei ole suorassa yhteydessä varastoidun kehorasvan määrään, eikä rasvan polttaminen ole optimaalisinta vähärasvaisella ja runsashiilihydraattisella ruokavaliolla. Elimistö varastoi kaiken ylimääräisen ravinnosta saatavan energian rasvaksi oli sen alkuperäinen muoto sitten hiilihydraatti, proteiini tai rasva.

Luonnollisten rasvojen karsiminen ja välttämättömien rasvahappojen riittävän saannin vaarantuminen ei siis tätä tietoa vasten tunnu järkevältä, etenkin kun ylimääräisestä rasvasta ei ole elimistölle sen enempää tai edes yhtä paljoa haittaa kuin ylimääräisestä energiasta yleisesti. Myös proteiinit ovat kohtuullisessa määrässä tärkeitä terveelle ja vahvalle keholle, joten niiden määrää ei tulisi karsia liikaa. Jos energiavaje on kuitenkin saatava aikaan, on se järkevintä tehdä karsimalla sellaisista hiilihydraattilähteistä, jotka eivät ole elimistölle välttämättömiä, eivätkä sisällä sellaisia suojaravintoaineita, joita on mahdollista saada muualta ja kuten tulen myöhemmin esittämään, aiheuttavat tukun muita ongelmia.

Elimistön tervehtymisen edellytys on, että ruoka ensisijaisesti ravitsee elimistön niin hyvin, että sen aineenvaihdunta- ja hormonitoiminta saavat mahdollisuuden toimia kuten on tarkoitus ja tässä astuu kuvioihin terveellinen ketogeeninen ruokavalio. Elimistö kertoo mitä se tarvitsee, kunhan sille annetaan mahdollisuus lähettää oikeat signaalit ilman häiriötekijöitä. Yksinkertaistan seuraavaksi tietoisesti aineenvaihdunnan toimintaa hiukan, jotta on helpompi ymmärtää, miksi lihavuudesta on tullut sukupolvemme suurin epidemia ja toisaalta miksi ketoosi toimii painonpudotuksessa niin tehokkaasti. On tärkeää tietää mitä ketogeenisessa ruokavaliossa täytyy huomioida, jotta se toimisi halutulla tavalla terveyttä edistävästi, eikä päinvastoin.

Ihmisellä on useita aineenvaihdunta- ja energiantuotantoprosesseja, joiden toimintaan ja vilkkauteen pystymme vaikuttamaan elintavoillamme. Ihmisen elimistö toimii periaatteella, jossa se pyrkii käsittelemään nautituista makroravintoaineista itselleen haitalliset tai aineenvaihdunnalliset haastavat ensiksi ja helpommin hyödynnettävät vasta sen jälkeen. Vain yksi aineenvaihduntaprosessi voi olla kerrallaan täysimittaisesti käynnissä. Sokeriaineenvaihdunnan käynnistyminen ei siis ainoastaan estä rasva-aineenvaihduntaa, mutta myös proteiiniaineenvaihdunnan, toisin sanoen lihakset eivät vahvistu harjoittelusta huolimatta mikäli hiilihydraatteja syödään liikaa tai vääräaikaisesti ja rasva varastoituu tiukasti. Vaikkakin elimistö siis ensisijaisesti käyttää hiilihydraatteja energianlähteenä se ei johdu siitä, että ne olisivat energianlähteinä parempia tai laadukkaampia kuin rasva. Elimistö pikemminkin pyrkii varmistamaan, että hiilihydraatit tulee käytetyksi, sillä se ei pysty hyödyntämään tai varastoimaan niitä glykogeenina kovin suuria määriä.

Tärkeä käytännöllinen ongelma sokerin kohtuullisen syömisen kanssa on sen mielihyvä- ja palkkiovaikutus. Sokeri toimii elimistössä huumausaineen tavoin: se kiinnittyy keskushermostossa opioidireseptoreihin, aiheuttaen mielihyvän tuntemuksia ja vähentäen fyysistä ja psyykkistä kipua. Hiilihydraatit lisäävät myös serotoniinin (onnellisuushormoni) ja dopamiinin (keskittymistä ja ajatuksia ohjaileva hormoni) tuotantoa, jolloin sekä mielihyvä, että ajatukset ovat ikäänkuin kaapattu ja riippuvuus voi syntyä. Toisille sokeri ei aiheuta ongelmia tai riippuvuutta, kuten ei alkoholi tai huumausaineetkaan kaikille niitä käyttäneille. Sokeria harvoin syödään sellaisenaan, vaan siihen yhdistyy rasva, pahimmassa tapauksessa teollisesti prosessoitu rasva, joka on sokerin tavoin aineenvaihdunnalle haastavaa ja elimistölle haitallista. Myös rasvalla on vaikutuksia mielihyvän kokemuksiin lieventäen stressiä ja ahdistusta. Tällä hormonicocktaililla on helposti ymmärrettävää miksi ylensyönti ei ole ihmisen järjellä hallittavissa. On siis turha hokea, että syö vain kohtuudella. Jos se olisi ratkaisu ongelmaan, ongelmaa ei enää olisi.

On muodostunut negatiivinen oravanpyörä, jonka liike on vaikea pysäyttää syömällä kohtuudella kaikkea. Sokereiden syöminen ruokkii sokerin himoa. Jos sokereita syödään jatkuvasti, kehorasvan kimppuun ei koskaan päästä. Jos sokereita syödään välillä hiukan vähemmän ja välillä enemmän, elimistö sopeutuu kuluttamaan hetkittäin vähemmän eli ”olemaan säästöliekillä”. Sokeriaineenvaihduntaa säätelee hormoni nimeltä insuliini, jota vapautuu elimistöön aina kun ihminen syö. Myös rasvat ja proteiinit aktivoivat hivenen insuliinin tasoa, mutta merkittävästi vähemmän kuin hiilihydraatit, jotka imeytyvät verenkiertoon ja nostavat verensokeria nopeasti. Insuliinin tehtävä on madaltaa verensokeri ohjaamalla ylimääräinen glukoosi verestä solujen energiaksi.

Insuliiniresistenssi

Hankalaksi tilanne käy siinä vaiheessa, kun insuliinia erittyy elimistöön toistuvasti ja pitkäaikaisesti liikaa tai liian usein. Näin käy helposti terveelliseltäkin tuntuvalla ruokavaliolla, kun napostellaan pitkin päivää tai syödään useita pieniä aterioita. Elimistö voi muodostaa resistenssin eli vastustuskyvyn insuliinia kohtaan, jolloin insuliinin viesti ei enää mene perille soluihin ja verensokeri kohoaa erittyvästä insuliinista huolimatta. Kohoavan verensokerin takia elimistö yrittää erittää lisää insuliinia, jolloin verenkierrossa on lopulta lähes aina insuliinia, eikä verensokeri silti laske. Lopulta haima väsyy tuottamaan insuliinia ja verensokeri jää pysyvästi korkealle tasolle. Jatkuvasti koholla oleva verensokeri vahingoittaa kehon kudoksia, kuten munuaisia, sydäntä, silmiä ja verenkiertoa.

Insuliiniresistenssi on syyllinen metaboliseen oireyhtymään, jonka seurauksia ovat mm. huonot veren rasva-arvot johtaen sydän- ja verisuonisairayksiin, 2-tyypin diabetes ja elimistön krooninen matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio ja siitä johtuvat nivel- ja tukielinsairaudet. Insuliiniresistenssi on siis syy suurimpaan osaan suomalaisten kansantaudeista. Tämän oman elimistön sisällä tikittävän aikapommin sisäistettyä, on helppoa olla huolehtimatta enää niin paljoa ylimääräisestä kehorasvasta tai vaa’an lukemasta. Ylipaino on oire, joka korjautuu kunhan oikea ongelma eli insuliiniresistenssi kumotaan ensin oikeanlaisella ruokavaliolla.

Muiden terveysvaikutusten lisäksi varastoidun rasvan hyödyntäminen ja proteiinisynteesi siis tehostuu, kun hiilihydraattien ja tarpeettoman suuren proteiinin määrää ruokavaliossa sekä päivittäisten aterioiden määrää ja sitä kautta vereen erittyvän insuliinin määrää alennetaan. Elimistö siirtyy ketoositilaan n. 1 – 3 vrk:n kuluessa ruokavalion aloittamisesta, kun maksan glykogeenivarastot on purettu tyhjäksi. Tämän jälkeen elimistö käynnistää täydellä teholla rasva-aineenvaihdunnan ja alkaa polttaa rasvaa ketoaineiksi, joita aivot ja muut elimet voivat käyttää glukoosin tavoin energiana. Mitä fyysisesti aktiivisempana ihminen pysyy, sitä isompaa vaihdetta elimistö laittaa rasva-aineenvaihduntaan. Pelko energian loppumisesta, vähähiilihydraattiselle ja runsasrasvaisella ruokavaliolla on siis turha.

Ketogeenisen ruokavalion tehtävä on ylläpitää ketoosia ja tarjota vähähiilihydraattisista lähteistä kaikki sen tarvitsemat ravintoaineet mahdollisimman hyvälaatuisina. Hiilihydraattien minimointi aiheuttaa ketoosiin siirtymisen aikana usein hieman vetämätöntä oloa, päänsärkyä, väsymystä, heikotusta ja jopa sydämen tykytyksiä. Näitä oireita voi lievittää riittävällä elektrolyyttien (kalium, magnesium, natrium) saannilla.

Varsinaisen ruokavalion noudattaminen on helppoa, sillä lähes kaikki tarvittava on mahdollista saada syödystä ruoasta, eikä kalliita lisäravinteita ylläminittuja eletrolyyttejä lukuunottamatta tarvita. Rasvainen ruoka maistuu hyvältä ja tyydyttää elimistön lisäksi mieltä aiheuttamatta hallitsemattomia himoja. Ruokahalu väistämättä vähenee verensokerin tasaannuttua, energiataso kasvaa, mieliteot hiljenevät ja keskittymiskyky paranee. Ruokahalun pieneneminen johtaa usein aterioiden vähenemiseen ja paastoaikojen pitenemiseen (pätkäpaasto), mikä entisestään tehostaa rasvanpolttoa ja elimistön mahdollisuuksia korjata itseään sisältäpäin (autofagia). Ketogeeninen ruokavalio siis käynnistää käänteisen hyvän kierteen, minkä hiilihydraattien väärinkäyttö on aiheuttanut. Tästä kirjoitan kuitenkin lisää tuonnempana, kun päästään kunnolla vauhtiin ketogeenisen ruokavalion kanssa.

Ehjää ja toimivaa ei kannata korjata

Nykypäivänä, kun vaihtoehtoja ja tietoa sekä kokemuksia on saatavilla ehkä liikaakin, havaitsen myös ruoasta puhuttaessa paljon hämmennystä, epätietoisuutta, väärinymmärryksiä ja uteliaisuutta. Pitäisikö kokeilla naapurin rouvan suosittelemaa toista ruokavaliota? Onko jokin toinen ruokavalio sittenkin oikeampi ja terveellisempi? Pitäisikö kokeilla ruokavaliota, koska monet kuhisee siitä? Saisinko parempi tuloksia liikuntaharrastuksessani, jos söisin eri tavalla? Onnistuisinko muokkaamaan ulkonäköäni tai kehonkoostumustani jonkin toisen ruokavalion avulla? Itse kannatan tässäkin tapauksessa maalaisjärkeä ja malttia. Kuten jo aiemmin totesin, jos olet noudattanut terveitä elämäntapoja ja nykyinen ruokavaliosi toimii tavoitteidesi suuntaisesti: jaksat hyvin, tunnet voivasi hyvin, et kärsi epämääräisistä ja arkea haittaavista oireiluista, olet normaalipainoinen ja koet itsesi terveeksi, ei ruokavaliota varmasti kannata muuttaa vain sen takia, että kaikki muut eivät ole onnistuneet pysymään yhtä terveinä. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi itselle. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että terveellinen ravinto ja fyysinen aktiivisuus ovat edullisin, tehokkain ja pysyvin keino terveyden parantamiseen mikäli muutokselle joskus on tarvetta.

Seuraavissa blogeissa keskityn tarkemmin miten aloittaa ketogeeninen ruokavalio käytännössä ja millä tavalla jokapäiväinen ruokavalio kannattaa koostaa, jotta sen noudattamisesta saisi parhaan hyödyn irti ja ruokavaliosta tulisi helposti omaksuttava elämäntapa dieetin sijaan.

Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti!

Lue ja kuuntele lisää:

Tutkimuksia ketogeenisestä ruokavaliosta:

Ketogeeninen ruokavalio:
https://www.healthdirect.gov.au/ketogenic-diet

Ketogeeninen ruokavalio metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen hoidossa: https://www.diabetes.fi/diabetes/tyypin_2_diabetes/metabolinen_oireyhtyma_mbo

Ketogeenisen ruokavalion hermostoa suojaavat vaikutukset: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2367001/

Ketogeeninen ruokavalio epilepsian hoidossa:
https://pediatrics.aappublications.org/content/105/4/e46.short

Tutkimus hiilihydraattien tarpeellisuudesta ravintoaineena:
”Is dietary carbohydrate essential for human nutrition?” (2002). The American journal of clinical nutrition 75 (5): 951–3; author reply 953–4.

Kirjallisuutta ketogeenisestä ruokavaliosta:

Taija Somppi ja Jani Somppi: Parantavat rasvat, 2017

Taija Somppi ja Jani Somppi: Parantava ruoka, 2017

Antti Heikkilä: Lääkkeetön elämä, 2018

Andrea J Clark: The If Keto Diet: Intermittent Fasting + the Ketogenic Diet for Rapid & Sustainable Fat Loss, 2017

Tieteelliseen tietoon perustuvia Youtube-kanavia ketogeenisesta ruokavaliosta ja pätkäpaastosta:

Dr. Stephen Phinney kanavalla
https://www.youtube.com/channel/UCbkeZcRugU8bUcOKwBIHjsg

https://www.youtube.com/user/drericberg123

https://www.youtube.com/user/TheTdelauer

https://www.youtube.com/user/annettebosworthmd

https://www.youtube.com/user/KenDBerry

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s