Viimeiset viikot ovat olleet sen verran hektisia, että ruoka on jäänyt ajatuksissani kummallisen toissijaiseen rooliin. Vaikkakin vietän käytännössä koko hereilläoloaikani (ja välillä hiukan uniaikaakin) tehden, ajatellen tai konsultoiden jotain ruokaan liittyvää, ei ruoka tunnu valtaavan minua entiseen tapaan ja se jos joku on puolivoittoa itselleni. Olen kiitellyt monta kertaa ketoruokavaliota siitä, että vaikka jokapäivä ei ole ehtinyt syömään, ei energia ole loppunut tai nälkä vaivannut. Vararasvaaa tai ”potentiaalista energiaa” kuten Dr Eric Berg oivaltavasti ylimääräistä kehorasva kutsuu, on ollut kiittäminen myös. Ensimmäistä kertaa olen herännyt ajatukseen, että omassa elämäntilanteessani olisi hankalaa olla tiukassa, vähärasvaisessa kunnossa :D. Viikottain on sen verran paljon tilanteita, joissa hiukka ”potentiaalista energiaa” onkin oikeastaan hyödyllistä jaksamisen kannalta. Toki liika on liikaa tässä, niinkuin kaikessa.